Pakko oli hakea lankapaketti ohjeineen ja kaksipäinen virkkuukoukku Alavuden Taitokeskus Ourasta. Halusin itse kokeilla, miten nämä tehdään. EesTaas - koukutut lapaset.

Vähän vaatii vielä harjoitusta, peukalon silmukat saisi varmaan poimittua siistimminkin. Nyt jäi toiseen iso reikä, mutta piilotin sen kivasti päätellessä.

Päivitetty kuva kasasta kissoja.

Kesäloma jäi viikon mittaiseksi, aina vain löytyy pätkätöitä.

Tyttären tekemä tyynynpäällinen, eikös ole hieno!

Ihastuin syksyn uuteen lankaan Novita Polkuun ja ostin tietysti kaikkien kalleimmasta paikasta (huomasin sen vasta jälkeenpäin langan ilmestyttyä muihinkin kauppoihin) pari kerää väriä nimeltä porkkana.

Ei ole minun lanka tämä. Virheitä ei saa tehdä, lankaa ei tahdo saada purattua ilman, että se takkuuntuu ja jos se takkuuntuu, sitä ei saa selvitettyä ilman, että joutuu pakosta katkaisemaan pahimpien takkujen kohdassa langan kokonaan. Jälki on epätasaista, josta minä en pidä ollenkaan. Kauhean taistelun jälkeen sain aikaiseksi kaulahuivin oman mallin mukaan, puikoilla 4,5 mm, edestakaisneuletta ja joka viides kerros pidennettyjä silmukoita.

Ihan itseäni rangaistakseni aion tätä käyttää, kun menin ostamaan turhan kallista kamalaa lankaa! On se kuitenkin lämmin, mutta kutittaa!

Muistatteko tämän http://rasa.vuodatus.net/blog/2141511/vauvakuumeen-miinuspuolet/

Kaikille niille, joilla on lapsukainen, joka ei viihdy koulussa, ei tule toimeen opettajien kanssa, jonka vuoksi koulusta soitetaan kerran viikossa negatiivisissa merkeissä, kerrottakoon lohdutukseksi, että samainen lapsi saattaa muutaman vuoden päästä olla kaikesta huolimatta haluamallaan linjalla ammatillisessa koulutuksessa ja viihtyy siellä erittäin hyvin.

Se on vielä sanottava, että kaiken sen valituksen ja mekkalan pitivät naisopettajat, kun taas miespuoliset näkivät pojan käytännön kyvyt ja lohduttivat vanhempia, ettei ole mitään suurempaa huolta pojan tulevaisuudesta. Huippu oli naisopettaja, joka listasi tunnilla kaikki pojan sanomiset ja tekemiset ja opetti siinä sivussa tehokkaasti...

Heipä hei! Täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen!

Kevät meni töitä odotellessa (pari viikon sijaisuutta) ja kävellessä. Sohvaperuna hurahti niin pahasti, että kävin joka arkipäivä tunnin lenkillä.

Toukokuussa tuli kutsu töihin ja niitä jatkui sitten koko kesän, tein lomasijaisuuksia ja sairauslomasijaisuuksia naapurikaupungissa enimmäkseen vanhainkodissa. Tänään on ensimmäinen työtön päivä ja ajattelin viettää nyt kunnolla kesälomaa!

Tytär pääsi ylioppilaaksi ja ilmoitti, että juhlia ei sitten pidetä, eikä pidetty. Oma porukka ja minun vanhempani olivat opistolla todistamassa, kun Tytär lakitettiin. Opisto tarjosi kivasti kaikille ruoan ja kakkukahvit, joten saatiin sentään pienet juhlallisuudet vietettyä!

Käsitöitä en ole tehnyt, muutaman lankakerän olen ostanut, jos ovat olleet tarjouksessa. Tytär sen sijaan tikkuaa kaiken aikaa, ei päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan, viettää nyt välivuotta, tällä hetkellä viikot kotona työharjoittelussa seurakunnalla ja viikonlopuiksi kiitää Pirkanmaalle omaan kotiin vävykokelaan luokse.

Postcrossing on edelleen kuvioissa mukana, olen jopa käynyt kahdessa PC-miitissä. Niissä puhutaan postikorteista, postimerkeistä, kirjoitetaan kortteja, täytetään toistemme miittivihkoja ja tietenkin otetaan valokuvia muistoksi, hauskaa on!

Käsityöaiheisia kortteja on muutama tarttunut mukaan kesän aikana.

Tämä mytty on puolen vuoden, ehkä pitemmänkin ajan tuotos. Bolero kirjasta Sanna Vatanen, Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta. Novitan Nalle ja jotain saman paksuista. Jämälangat loppuivat jossain vaiheessa, enkä periaatteesta voinut ostaa uusia keriä. Onneksi Tyttären varastoista löytyi sen verran, että sain vihdoin kaikki 72 lappua tehtyä. Viimeinen kerros olisi pitänyt tehdä mustalla, mutta en tehnyt. Ei tämä tekele oikein lämmitä eikä istu, mutta tulipahan tehtyä. Jään aina kiinni ovenkahvoihin tämä päälläni!

Kirjoitin viime kuussa alkaneeni kävellä, koska tunsin kuntoni niin huonoksi ja oloni väsyneeksi. Sattumoisin terveyskeskuskäynnillä minusta mitattiin hemoglobiini, joka oli vain 94, se selitti väsymyksen ja muutkin oireet. Nyt popsin rautaa, C- ja D-vitamiinia, ja kävelen edelleenkin, nyt jaksan jo paljon pitemmän lenkin. Oikein harmittaa, kun tulee töihin komennuksia, jolloin lenkki jää tekemättä, työpäivän jälkeen ei vain jaksa.

Uusi vuosi hyvällä alulla.

Tässä on joulunpyhien tuotoksia.

Töitä ei ole ollut marraskuun jälkeen. Sen verran mennyt jo pää sekaisin, että kun saan aamulla pojat koulutielle ja kauppareissun tehtyä, pyyhkäisen kävelylenkille. Minulle se on tavatonta, outoa, enkä edes yritä laihduttaa. Ihan kuntoilun vuoksi vain. Ja se hyvä puoli siinä on, että kun sohvaperuna lähtee liikenteeseen, ei tarvitse edes montaa kilometriä kävellä, niin jo hiki valuu ja syke nousee! Tehokasta.